Miten te jaottelette rakkauden?

Jaotella on vähän huono sana, mutta parempaakaan en keksinyt. Tarkoitan tällä nyt sitä, minkälaisiin "asteisiin" rakkauden asettelette?

Itseni mielestä rakkaudessa on kolme tasoa. Ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen.

Kaikki tietävät mitä ihastuminen on. Varsinkin näin keväällä perhosia lepattelee vatsassa ja ihmiset liitelevät päiväkuvitelmissaan. Ihastuminen on rakkauden "lievin" muoto ja useat ihmiset ihastuvat aika useinkin. Jopa parisuhteessa ollessaan saattaa ihastua johonkuhun. Ihastuminen on usein nopeasti ohimenevää ja ei johda syvempiin tunteisiin. Ainakaan jos asialle ei tee mitään.

Ihastumista seuraa rakastuminen. Perhoset muuttuvat painavammiksi, rakastumisen kohteen näkeminen aiheuttaa hirveän adreaniliini ryöpyn ja sydämen tykytyksiä. Untakaan ei tahdo saada ja hereillä ollessa rutiinitöistäkään ei tahdo tulla yhtään mitään, koska vaaleanpunainen pilvi leijuu pahasti näkökentän tiellä. Ihmiset kuvittelevat usein tämän olotilan olevan sitä, että RAKASTAA TOISTA. Näinhän ei kuitenkaan ole. Silloin on vain rakastunut. Rakastuminen on kemiallinen reaktio kehossa ja se ei, HUOM EI, tarkoita että rakastaa toista.

Sitten on rakastaminen.

Sitähän sanotaan, että on miehen ja naisen välistä rakkautta, vanhempien rakkautta, sukurakkautta, sisarusrakkautta, ystävärakkautta jne. Listaa voisi jatkaa loputtomasti.

Miehen ja naisen välinen rakkaus syntyy vähitellen. Todella pitkän ajan kuluessa. Ihminen voi mielestäni sanoa rakastavansa toista, jos haluaa, oikeasti, elää arkea toisen kanssa. Siis enemmän kuin pelkästään hillua söpösti saman peiton alla ja katsoa Bridget Jonesin päiväkirjoja.

Rakastaminen on myös sitä, että olisi vaikka valmis hyökkäämään vihaisen karhun kimppuun sieniveitsen kanssa, jos kyseinen karhu uhkaisi rakastasi.

Rakastaminen on sitä että ei välitä toisen muhkuroista tai selluliitistä. Ei muutamasta finnistä kasvoista tai huonosti ajellusta parrasta. Rakastaminen on sitä, että rakastaa toisen rasvaistakin tukkaa ja rakastaa sitä pikkuisen tunkkaista hajua aamulla makuuhuoneessa.

Eikä ota itseensä, vaikka toinen huonona päivänään toivottaisi hyvin pitkälle helvettiin ovet paukkuen.

 

Joidenkin mielestä rakkaus jaetaan kuitenkin vain kahteen osioon. Ihastuminen ja rakastaminen. Tässä tapauksessa jälkimmäisenä mainittu koostuu rakastumisesta ja rakastamisesta.

Kenenkään tunteiden aitoutta ei voi arvostella. Joillekin teini-iän ihastuminen oli rakkautta. Ja joillekin aikuisille rakastuminen tuntuu vain ihastumiselta. Onhan elämässä suurempaakin kuin rakkaus?

Älkää ihmiset sanoko rakastavanne toista, jos ette tiedä mitä rakkaus tarkoittaa. Minä en, eikä voi kukaan mukaan määritellä rakkautta, vaan jokaisen täytyy itse tehdä se selväksi itselleen.